Pitäjää laajenpana kirkollisena hallintoalueena oli jo keskiajalla rovasikunta, jonka esimiehenä toimi maarovasti, joka toimi jonkin siihen kuuluvan pitäjän kirkkoherrana. Tämän tehtäviin kuului mm. rovastikäräjien pitäminen kussakin alueensa seurakunnassa.
Vuonna 1554, joilta meillä on vanhimmat säilyneet tiedot, Paimion rovastikuntaan kuuluivat Kaarina, Lieto, Piikkiö, Paimio ja Marttila. Rovastina toimi herra Thomas Paimiosta. Naapurina oli Perniön rovastikunta, johon kuuluivat Sauvo, Halikko, Uskela, Perniö ja Kemiö. Kysymykseen, millä perusteella tälläinen rovastikuntajako on aikoinaan säädetty ja miten vanha se on, näyttää olevan vaikeaa löytää vastausta.
Maarovastin tuli valvoa ja tarkastaa piiriinsä kuuluvien seurakuntien hallintoa ja järjestystä, papiston toimintaa ja sen tuloksia kansan kristinopista saamista tiedoista ja käsityksistä. Rikkomuksista tai ripissä ilmi tulleista synneistä, joiden rangaistuksena saattoi olla armovälineiden kieltäminen, oli kirkkoherrojen tiedusteltava rovastin mielipidettä, ennenkuin ratkaisivat miten tapauksen johdosta oli meneteltävä. Palkkiokseen rovasti sai määräosan seurakuntien kymmenyksistä.
Maarovastin tehtävät uskottiin rovastikunnan oppineimmalle ja kokeneimmalle kirkkoherralle, joten virka oli henkilökohtainen. Tavaksi tuli kuitenkin, että tehtävää pidettiin silmällä rovastipitäjän kirkkoherranvirkaa täytettäessä tämän tultua avoimeksi, joten saman pitäjän kirkkoherra saatoi olla rovastina useita miespolvia. Tämä johtui osaksi siitä, että rovastinpitäjään oli joku läheinen pitäjä määrättävä apupitäjäksi, jotta rovasti saatoi pitää kappalaista, mikä oli tarpeen, jotta hän pääsi vapaasti liikkumaan piirissään.
Olivatko Paimion kirkkoherrat toimineet rovasteina kovinkin paljon ennen herra Thomaksen aikaa? Sitä emme tiedä...
Lähde: Paimio historia 1973
Kansallisbiografia maarovastit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.