Hävinneitä asumuksennimiä Paimiosta

Levälahti

Keskiajan asiakirjoissa kohdataan Paimiossa joitain kylän .ja talonnimiä, joita ei sitten enää käytetty uudenajan puolella, kun järjestelmälliset maakirjat tulivat käyttöön. Tällainen oli Levälahi (Levelax)-niminen talo, jonka piispa Hemming omisti Paimiossa. Hän oli hankkinut sen itselleen vaihtamalla, jolloin hän oli antanut sen sijaan kotiseudullaan Bälingessä olevan Pålsbon tilan. Vuosina 1345-1346 piispa Hemming suoritti kirkon maaomaisuuden suhteen joitakin uudelleen järjestelyitä, joiden seurauksena Kairisten talo Kaarinassa varattiin tuomiokirkossa vierailevien piispojen käyttöön. Hankkiessaan Kairisten taloa hän oli joutunut käyttämään vaihtoesineenä tuomiokirkon rakennusrahastolle kuulunutta Kaarinan Maakastoa, ja tämän hyvitykseksi hän luovutti rakennusrahastolle Paimion Levälahden.
Seuraavat maininnat Levälahdesta ovat vuosilta 1347-1348 peräisin olevissa kirjeissä, joissa kuningas ilmoittaa ottavansa tuomiokirkon ja eräät sen tilat erityiseen suojelukseensa ja vapauttavansa ne kaikista rasitteista ja velvotteista ja niiden asukkaat kaikista suorituksista ja yleisistä veroistakin.
Tämän jälkeen ei Levälahden talosta enää puhuta mitään. Paimiossa toimi ja vaikutti kyllä vielä muuan rälssimies, Levälahden Hintsa (Hintza i Levälax), joka vuonna 1381 tai sen jälkeen oli todistamassa, että Kaarle Filpunpoika oli maksanut vaaditun talonhinnan Erkki Puranpojalle tämän täydeksi tyydytykseksi. Levälahden Hintsa omisti vuonna 1405 Tammiston talon ja menetti siltä verovapauden rälssiperuutuksessa. Hänen leskensä ja poikansa, Piikkiön kirkkoherra Lauritsa Hintsanpoika, luovuttivat omistamansa Korkeakylän yksinäistalon tuomiokirkon Pyhän Ruumiin altarille. Lahjakirjeen sinetöijien joukossa oli myös Mikael Hintsanpoika.
Mutta minne katosi Levälahden talo? Sen nimi lienee vaihtunut, sillä tuskin on oletettavissa, että arvokas tila kokonaan häviäisi. Tuomiokirkon rakennusrahasto ei liene pitänyt taloa pitkään hallussaan, vaan on myynyt sen yksityisille saadakseen varoja rakennustöihin. Nimenmuutosta hahmotellessa tulee mieleen Helsbergin talon ruotsinkielinen nimi keskellä suomalaista Paimiota. Ensimaininnat siitä ovat vuodelta 1410 (Hesleberg) ja 1439 (Haeslaberg). Vuonna 1416 sen omisti arkkiteini Johannes Amundinpoika, Joka lahjoitti sen Turun tuomiokirkon Pyhän Johanneksen alttarille. On todennäköistä, että Helsbergillä on ollut joskus suomalainen nimi, joka sitten esim. ruotsalaisen omistajan vaikutuksesta on vaihtunut ruotsinkieliseen. Levälahden sijoittamista tänne tukee jossainmäärin se, että molemmat Levälahden Hintsan omistamiksi mainitut tilat sijaitsevat lähistöllä, Korkeakylä suorastaan naapurina. Helsbergin kohdalla laskee Paimionjokeen Kurinkrotti-niminen oja, jonka suulla on voinut sijaita jonkinlainen lahti.
Tätä tienoota tarkoitti rovasti Päiviökin mainitessaan kertomuksessaan nimen Levälahti. Mitkä olivat hänen perustelunsa? sitä emme tiedä

Lähde: Paimion historia 1973 sivut 137-138