Vuoden 1734 laki säilytti vanhan käytännön mukaiset rankaisemistavat, sakon ja kuolemanrangaistuksen. Murhasta langetettiin yleensä kuolemantuomio, joka kuitenkin alistettiin hovioikeuden tarkastettavaksi ja saattoi täällä muuttua sakkorangaistukseksi. Myös kaksinnaimisesta seurasi hengen menetys. Paimion käräjillä käsiteltiin vuonna 1727 juttua, missä erään rakuunan väitettiin avioliittolupauksen varjolla maanneen erään Iittulan rengin lesken. Naineena miehenä rakuuna tuomittiin kuolemaan, mutta sai armahduksen, kun kävi ilmi, että oma vaimo olikin ehtinyt kuolla. Henkensä menetyksen vältti myös eräs renki, joka väitti olevansa Loimaan kappalaisen Christer Voigtin poika. Hän oli tehnyt lapsen eräälle talontyttärelle Maljamäestä, mutta oli aikaisemmin kihlannut erään toisen naisen. Christer Christersson tuomittiin siis kuolemaan, mutta sai hovioikeudelta armahduksen, kunhan maksoi määrätyt sakot. Mies lupasi suorittaa vaaditun lapsen elatusmaksun, 20 kappaa ruista vuodessa, tai sitä vastaavan rahasumman. Sakkojen maksusta ei ole tietoa, sillä hän lähti tiehensä "rakuunanseteleineen" varastettuaan sitä ennen Meltolasta lampaan ja purtuaan kartanon voutia korvaan. Tuskin Maljamäen tytär sai sen paremmin ruiskappoja, kuin niiden hintaakaan.
Kuolemanrangaistuksen suorittajana toimi palkattu mestaaja. Vuonna 1725 vouti Leisteen pyysi pitäjäläisiltä maksua nimismies Magnus Storkloun rengin mestauksesta Paimiossa 8 ruplaa. Pitäjäläiset väittivät, että Leisteen oli jokaiselta venäläiseltä manttaalilta kantanut tynnyrin ruista, minkä hinta venäläisten määräyksen mukaan oli 1 rupla, joten näistä tynnyreistä riitti myös mestausrahoiksi.
Mestatut haudattiin etäälle kirkkotarhan laitaan. Näin tiettävästi kävi piika Helenan, samoin kun erään murhasta syytetyn Paimion pappilan renkivoudin, Taneli Juhonpojan, joka kuoli muutaman päivän kuluttua sen jälkeen kun oli käräjäpaikalla saanut 40 raippaparin lyönnit.
Ns. yksinkertaisesta huoruudesta sakotettiin naimisissa olevaa osapuolta 80 ja naimatonta 40 hopeataalaria. Mikäli asianomainen ei voinut maksaa sakkoaan, sai mieshenkilö 80 taalarin sakosta kuusinkertaisen ja 40 taalarin sakosta nelinkertaisen kujanjuoksun. Sakot voi myös kuitata alistumalla raipparangaistukseen, jossa kolme lyöntiä yhdellä parilla vastasi 2 1/2 taalaria. Jos asianomainen oli liian heikko piiskattavaksi, oli mahdollisuus vesi-leipä rangaistukseen. Niinpä erään Pommerissa olleen sotilaan vaimo sai huoruudesta 80 hopeataalarin sakon, jonka katsottiin vastaavan neljän päivän vankeutta. Kirkkorangaistuksen kolme peräkkäistä pyhää jalkapuussa - vaimo sai kuitata kirkolle tehtävällä työllä. Vapausrangaistuksensa hän kärsi Turun linnan vankilassa.
Muista rikkomuksista langetetuista rangaistuksista mainittakoon, että luvattomasta viinanpoltosta ja myynnistä oli 10 taalarin sakko. Ensikertaisesta juopumuksesta sakko oli 5 ja seuraavasta 10 talaria. Juopuneena kirkkoon tulosta rangaistiin 2 1/2 taalarin sakolla, tai sitä vastaavalla työllä kirkolle sekä kahtena pyhänä jalkapuussa seisomisella. Käräjätaloonkaan ei sopinut juopuneena tulla. Sellaisesta rikkomuksesta sai eräs Kurjenkylän isäntä sakkoa 5 taalaria.
Pyhäpäivän rikkomisesta rangaistiin 10 taalarin sakolla. Ei ollut myöskään hyvä tulla kirkonmäelle piippu hampaissa, tai mälliä pureskemalla aikana, jolloin mainituista nautinnoista joutui maksamaan veroa. Naisille taas voi vastaavasti koitua kohtalokkaaksi silkkiliinojen ja myssyjen käyttäminen. Rangaistuksena oli 20 taalarin sakko, koreuden menetys ja yksi pyhä jalkapuuta. Tupakanpolttajat sen sijaan pääsivät 10 taalarilla. Vielä pitkälle 1800-lukua, varattomien oli selviydyttävä heille määrätyistä sakoista raipoilla, jotka jakeli tätä tarkoitusta varten palkattu piiskuri.
Suurimman rikkomusten ryhmän muodostivat kruunun työvelvollisuuksien ja käräjähaasteen laiminlyömiset. Niinpä suuri joukko paimiolaisisäntiä sai 2 hopeataalarin sakot jahdinajosta pois jäämisestä vuonna 1735. Samansuuruinen oli sakko niskuroinnista käräjähaasteen suhteen. Sellaisesta sai esimerkiksi Yrjönvuoren rusthollari kahden hopeataalarin sakot vuonna 1756.
Lähde: Paimion historia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.