Ulkopitäjäläisiä maanomistajina Paimiossa

Paitsi oman pitäjän rälssimiehiä, omisti Paimiossa maata moni ulkopaikkakuntalainenkin. Mahtavin heistä on ollut Matias Kettilmundinpoika. Hän oli entinen Ruosin valtakunnan drotsi ja holhoojahallituksen johtaja, joka epäonnistuttuaan ulkopoliittisessa vehkeilyssä joutui siirtymään vuonna 1322 suomeen ja sai täällä Suomen käskynhaltian aseman. Hän kuoli jo v. 1326, mutta hänen testamentissaan näkyy, että hänellä oli runsaasti maaomaisuutta. Paimiosa olevat tiluksensa joista mainitaan Kyysilä, hän määräsi perinnöksi Jon Litinille ja tämän pojalle.

Wikipedia kertoo Kettilinpojasta seuraavaa:

Matias Kettilmundinpoika (noin 1280 – 1326) oli valtaneuvos, drotsi ja Suomen käskynhaltija.
Matias Kettilmundinpoika oli Ruotsin päämies ja drotsi vuosina 1318–1319. Hänet nimitettiin Turun linnan päälliköksi vuonna 1324 ja häntä kutsuttiin arvonimellä capitaneus Finlandensis eli Suomen päämies. Virassaan hän käytti hyvin suurta valtaa, sillä hänellä oli kuninkaan tuomiovalta sekä korkein hallinnollinen ja sotilaallinen valta Suomessa, tarkkaan ottaen Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja läntisellä Uudellamaalla. Matias toi Turun linnaan ritariajan loiston ja järjesti juhlia sekä sisusti linnan arvokkaasti. Hän ehti toimia virassaan vain pari vuotta, sillä hänen testamenttinsa on vuodelta 1326.^[1]
Matias Kettilmundinpojan testamentissa vuodelta 1326 mainitaan myös hänen haukankesyttäjänsä (falkiner).^[2]

Tällaiset tilat vaihtoivat omistajaa varsin taajaan. Turun linnanpäällikkö Klaus Lydekesson Djäkn oli aikoinaan saanut Saari-nimisen niityn Paimiosta hyvitykseksi miestaposta Inge Ingemarinpoika nimiseltä mieheltä.  Vuonna 1439 sai Turun pormestari Matts Skalenberg tämän niityn Olaf Svärdin välityksellä Klaus Djäkniltä.  Vastineeksi Skalenberg luovutti Olof Svärdille talon Ulvilasta. Vastikkeen arvo osoittanee, että vahvistuskirjelmän Saari-niminen niitty tarkoittaa Saaren yksinäistaloa, joka mahdollisesti oli autiona tuohon aikaan. Vuonna 1540 se maksoi Flöte-veroa.

Olipa Turun piispoillakin Paimiossa maata omistavien mahtimiesten joukkossa. Niinpä jo ensimmäinen asiakirja, josta on säilynyt maininta Paimiosta ja joka on päivätty Kuusistossa 7.5.1325, kertoo, miten piispa Pentti vaihtoi tuomiokapitulin suostumuksella  Paimiossa omistamansa talon , lukuunottamatta yhtä ojalla ympäröityä palstaa, seppä Hakunin ja hänen vaimonsa taloon Halikon pitäjän Salon kylässä.

Pentistä seuraavia tietoja: Ruotsalaissyntyinen piispa, kotoisin mahd. Knivstan pitäjän Ledingen kylistä Etelä Uplannista. Isä Gregorius. Oli pappina laamanni Birger Pehrssonin, P. Birgitan isän, asuinseudun lähistöllä. Mikäli tämä B. Klockarsin (1960 II, 82) kotipaikkaa koskeva tulkinta on oikea, ei jo Porthanilla (1859, 179) esiintyvä tieto piispa Pentin suomalaisista sukujuurista ainakaan sellaisenaan pidä paikkaansa.

Upsalan kanunki ja Rasbon prebendaatti v. 1320, jolloin hänet valittiin Suomen piispaksi. Vihittiin virkaansa Tukholman Suurkirkossa.

Benedictus oli jäntevä piispa, joka toimiaikanaan perusti uusia seurakuntia ja monin tavoin lujitti kirkon hierarkiaa. Hän suoritti piispantarkastuksia, vakiinnutti tuomiokapitulin toimintaa sekä juurrutti Suomeen dominikaanisen liturgian. Niin ikään hän ulotti kymmenysverosäädökset koskemaan Karjalaa, Savoa, Kemiä ja Saloista v.1329, Uuttamaata v. 1331, Hämettä 1334 sekä Ahvenanmaata v. 1335 36.
-------------------------------------------------
-------------------------------------------------
Noin  vuonna 1470 möi munkki, veli Mikko Supalt autiotalonsa Kirnulan silloiselle tuomiorovastille, sittemmin piispa Maunu Särkilahdelle. Kirnula oli jossain vaiheessa kuulunut Tord Karppalaiselle, jolta Mikon isä oli lunastanut sen takaisin. Samaten möi Mikko Turussa omistamansa kaupunkikiinteistön tuomiorovastille. Hintana oli Mikon velkojien tyydyttäminen. Mikäli talojen yhteisarvo ylittäisi kyseiset velkasummat, lankeaisi ylijäämä tuomiokirkon Kaikkien Pyhien alttarille, Mikon ja hänen vanhenpiensa sielun puolesta.

Mainitun kaupunkitalon Maunu Särkilahti luovutti Kaikkein Pyhien alttarille. Vuonna 1530 Krister Pedersson Jägerhorn ja Juhana Vestgöten selvitellessä perintöasioitaan Kirnula tuli Jägerhornin osalle. Miten Kirnula oli siirtynyt Maunu Särkilahdelta näille suvuille? Sitä emme tiedä.


Lähde: Paimion historia