Paimion pääkirkko rakennettiin paikalle, jossa sijaitsi ennestään Räpälän kyläkirkko. Kaivauslöydökset viittavat siihen, että vanha 4 x 5 metrin suuruinen rakennus jäi uuden kirkon sakaristoksi, jonka viereen rakennettiin 10 x 20 metrin suuruinen runkohuone. Rakennusaikaa ei tarkemmin tiedetä. Ensimaininta kirkosta on vuodelta 1385.
Sen suojelupyhimyksestä on esitetty eri mielipiteitä. Toisaalta on oletettu Pyhää Jaakobia, koska Paimiossa on pidetty markkinoita Jaakonpäivänä. Tuomiokirjoissa ne mainitaan vuodelta 1684. Tällöin Paimion nykyisen kirkon Pyhän Jaakobin kuva olisi peräisin Räpälän kirkosta. Toisaalta on oletettu, että vuonna 1680 valmistunut Visan kirkko on perinyt Pyhän Mikaelin Räpälän kirkolta. Tässä lienee luotettava markkinapäivien todistukseen. Räpälän kirkon aikana pidettiin markkinat Jaakkona, koska suojelija on Pyhä Jakob, ja Vistan kirkon valmistuttua ruvettiin markkinat viettämään Mikon päivänä.
Seurakuntakirkko oli tavallisesti talonpoikien itsensä rakentama, ja pitäjä piti sitä voimassa ja hallitsi sitä kirkonisäntien välityksellä. Siitä tuli myös maallisen yhteiselämän keskus, joka syrjäytti vanhan käräjäpaikan. Vuodelta 1385 on säilynyt kauppakirja, jolla Moision Katariina möi perijätovereineen Lars Djäknille osuutensa erääseen taloon. Tämä asiakirja mainitaan laadituksi ensimmäisenä pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina Paimion kirkon hautausmaan luona koko seurakunnan läsnä ollessa.
Uudenpaa tietoa Räpälästä:
Räpälän eli Kirkkopellon hautausmaa
Jaakobin kanssa todennäköisesti lähes saman ikäinen on Räpälän, eli
Kirkkopellon hautausmaa, jota tuskin koskaan on erityisesti vihitty
tarkoitukseensa. Paikalla olleeseen Räpälän kirkkoon on haudattu
viimeisen kerran 17.4.1697. Hautausmaata on saatettu käyttää vielä sen
jälkeenkin, sillä nuorin paikalta löydetty raha on vuodelta 1726.
Räpälän kirkon alue joutui maanvaihdossa 1852 pois seurakunnalta.
Vuodesta 1868 alue on ollut peltona.
Kunnallisneuvos Akseli Haikio lahjoitti 33 aarin alueen seurakunnalle 1926 vietetyn seurakunnan 600-vuotisjuhlan yhteydessä.
Paimion yhteiskoulun ensimmäisen rehtorin, maisteri Ilkka Kronqvistin
johdolla 1930-luvun alussa tehtyjen kaivausten jälkeen paikka
kunnostettiin puistoksi ja istutettiin vanhan kirkon ääriviivoja
osoittava pensasaita. Samoihin aikoihin koko alueen ympärille
istutettiin kuusiaita.
Lähde: Seurakunnan sivut
Museovirasto
Kansallisbiografia
Paimion historia 1973
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.