Kirsti Laurinytytär oli syntyisin Paimion Villisistä, missä hänellä oli ollut sekä isän -että äidinperintöä. Tämän hän oli myöhemmin vaihtanut maaomaisuudeksi Liedon Vankion kylässä. Hän oli aikanaan mennyt naimisiin Liedon Loukinaisiin Hannu Simonpojalle ja oli sitten jäänyt leskeksi miehensä kuoltua. Nyt hän oli päättänyt lähteä nunnaksi Naantaliin, ja lahjoittaa sisarensa Vapun ja tämän perillisten suostumuksella omaisuutensa luostarille.
Hänen lahjoituskirjeessään, joka oli vuodelta 1453, kuvastuu meille keskiaikaisen maailmankatsomuksen ydin:
"Kaikkien pitää tietämän, että koska maailma on petollinen, ja sen hekuma on katoavaista ja päättyy useinmiten murheeseen ja tuskaan, ja vaivainen sielu tulee saamaan palkan ansionsa mukaan, haluan minä Jumalan sallimuksesta ja Pyhän Hengen kutsumuksesta, kun vielä olen terve ja voimissani, Jumalan rakkauden tähden ja sieluni pelastukseksi jättää maailman ja sen turhuuden ja katsoa vaivaisen sieluni parasta ja antaa itseni Neitsyt Marian, Pyhän Annan ja Pyhän Birgitan luostariin Naantaliin ja jäädä sinne sisarten keskuuteen palvelemaan Jumalaa kuolemaani asti".
Emme kylläkään tiedä, ovatko nämä ajatukset aivan tällaisinaan Kirsti Laurintyttären omia, vai onko joku muu sepittänyt lahjoituskirjeen hänen puolestaan. Mutta kuitenkin ne kuvastavat luostariin lähtijän tuntoja hyvin todentuntuisella tavalla.
Lähde: Paimio Historia 1973
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.