Paimion kirkon omaisuus ja tulot kruunulle

Kuningas Kustaa Vaasa alkoi rakentaa Ruotsi-Suomesta uudenaikaista valtiota. Tähän hän tarvitsi paljon rahaa, mutta kruunu oli köyhä ja kirkko rikas. Tosin kirkko oli aikaisemminkin kiperissä tilanteissa avustanut valtakuntaa rahallisesti, mutta nämä avusukset olivat tilapäisiä ja kirkon oman harkinnan varaisia. Kuningas taas katsoi tarvitsevansa valtakunnan taloudelliset voimavarat omaan määräysvaltaansa. Västeråsin valtiopäivillä hän sai käyttäen eroamisuhkaansa painosuskeinona aikaan päätöksen, että kirkon "liika" omaisuus ja liiat tulot oli siirrettävä kruunulle.

Maatilat:
1500-luvun asiakirjojen mukaan omistivat kirkolliset laitokset seuraavat tilat Paimiossa.

Tuomiokirkon yleisrahasto (Pyhä Henrik)                    taloja

Moisio                                                                                  4
Askala                                                                                  2
Korkeakylä                                                                           1
Nakolinna                                                                             1
Tammisto                                                                              1

Pyhän Johanneksen alttari

Helsberg                                                                                  1
Majankalma                                                                             1
Marjavuori Alhainen                                                                1
Pyöli                                                                                          1

Sielujen kuori:

Nummenpää                                                                                 1
Männistö                                                                                       1

Kaikkien Pyhien alttari
Oinila Alhainen, Keskikylä                                                          2

Uusi kuori:
Munkkila                                                                                        1

Naantalin luostari:
Aakoinen                                                                                         1
Iso-Kuusivuori                                                                                 1
Luuspää                                                                                             1    Meltola                                                                                              1
Vartsalo                                                                                              1

                                                                                                   ---------------------
                                                                                                     yhteensä 23 taloa tai tilaa

Kun Paimion talojen kokonaismäärä oli 256, niin kirkon hallussa oli 8,9 % niistä. Pyytäessään valtuuksia kirkon omaisuuden takavarikoimiseen kuningas tarvitsi aateliston tuen myönteisen päätöksen aikaansaamiseksi. Siksi aatelismiehet täytyi päästää mukaan saaliinjaolle. Niinpä päätettiin, että voidakseen täyttää tehtävänsä valtakunnan palveluksessa aatelismiesten oli saatava takaisin kaikki heidän sukulaistensa vuoden 1454 jälkeen kirkolle lahjoittamat tilukset, eivätkä rälssimiehet vitkastelleet ryhtyessään hakemaan oikeuttaan. Ensimmäiset peruutukset olivat Paimiossakin heidän toimeenpanemiaan.

Heti Västeråsin päätöksen tultua tiedoksi Hevonpään eli Wiksbergin herra Krister Pedersson Jägerhorn, otti haltuunsa Vartsalossa olleen tilan, jonka hänen vaimonsa esi-isät olivat lahjoittaneet Naantalin luostarille. Hänen kumppaninaan oli Turun vouti Johan Vestgöte, jonka vaimolla oli myös perintöosuutta kyseiseen tilaan.
Kaikkien Pyhien alttari omisti Oinilassa kaksi taloa, jotka se oli ostanut v. 1494 500 markalla. Vuonna 1530 kuningas salli Johan Knutinpojan Kurjen lunastaa kyseiset tilat 50 Unkarin guldenilla, koska tämä oli tilojen laillinen perillinen.

Henkilökohtaiseen saaliinjakoon osallistui kuningas itsekkin. Hän katsoi, tosin hieman kyseenalaisin perustein, olevansa valtionhoitaja Sten Sture vanhemman ja tämän puolison Ingeborg Åkentyttären Totin ainoa perillinen, ja tähän vedoten, hän otti haltuunsa valtionhoitajan Naantalin luostarille lahjoittamat tilat. Paimiossa näitä olivat Meltola ja Aakoinen. Vuodesta 1531 lähtien niitä hoidettiin kruunun taloudessa kuninkaan perintötiloina.
Kirkontilojen suurperuutus kruunulle pantiin toimeen 1540-luvulla. Pyhän Johanneksen tilukset peruutettiin v. 1551 ja viimeisenä Naantalin luostarin tilat v. 1556.
Kirkolta kruunulle joutuneita taloja viljelevät lampuodit saivat pian havaita uuden isännän entistä ankarammaksi. Jo v. 1546 valtio alkoi laatia saamistaan tiloista uusia maakirjoja, jotka selvittivät niiden veronmaksukyvyn. Näin päästiin korottamaan veroja. Osa lampuotien kohdalla tämä kävi päinsä siten, etteivät kruununmiehet hyväksyneet kovin alhaisia satolukuja; keskiajalla oli kolmea jyvää pidetty tavallisena, mutta vuodesta 1552 asetettiin ohjeeksi kuusi jyvää. Lehmältä vaadittiin kolme leiviskää voita. Karjan lisäkasvu, joka ennen näyttää suureksi osaksi jääneen lampuodille, otettiin nyt valtiolle. Sopimusveroja korotettiin samaten.

Kalleudet:

Irtain omaisuuskin takavarikoitiin useassa vaiheessa, joista kaikista meillä ei ole yksityiskohtaisia tietoja. Jo vuonna 1526 Turun hiippakunta oli saanut maksaa kruunulle 3000 markkaa. Miten tämä määrä jaettiin eri seurakuntien kesken, emme tiedä. Vuonna 1530 kirkot joutuivat luovuttamaan osan hopea-aarteistaan ja rannikkoseurakuntien oli luvutettava suurin kirkonkellonsa.
Arvoesineiden lopullinen puhdisus toimitettiin vuonna 1558. Joulukuun kuudentena tilitti Marttilan vouti Nils Månsson rahakamariin kirkoista takavarikoitua hopeaa. Tässä erässä oli Paimion kirkosta:
-kullattu öylättiastia
-kaksi puoliksi kullattua ristiä
-hopeinen kalkki ja sen kantena käytetty öylättilautanen
-kaksi kastemaljaa.

Seurakuntakirkkoihin pyrittiin jättämään kaikkein välttämättömimmät ehtoollisastiat, mutta sivukappelit tyhjennettiin täysin puhtaiksi. Emme tiedä, ovatko edellä luetellut esineet Paimion emäkirkosta, vai onko niissä myös Jaakobin kappelin omaisuutta.




Lähde: Paimion hisoria 1973