Paimion Kyysilän tyttö Tukholmassa

Syksyllä 1487 oli Tukholmassa löydetty kuolleensa porvari Hufvendalin portin edestä muuan tyttö, joka oli ollut piikana Mikko Raukan talossa. Vainaja oli kotoisin Paimion Kyysilästä, ja hänen isänsä oli ollut Peder Djäkn.
Asiaa tutkittiin Tukholman pormestarin ja raadin edessä 21. ja 26 marraskuuta ja 10 joulukuuta 1487. Vähitellen selvisi totuus kuulusteluissa, vaikka syyllinen aluksi yritti kätkeä osuutensa.

Jonkun aikaa ennen kuolemaansa tyttö oli käynyt maaseudulla Munsön Söderbyssä, Jöns Perssonin luona. Tätä kuulusteltiin aluksi. Jöns Persson väitti, että tyttö oli ollut terve, kun hänet vietiin Söderbyhyn, ja hän oli ollut terveenä siellä noin kahdeksan päivää ja sitten oli sairastunut. Kysyttäessä, oliko tyttö mahdollisesti sairastunut hänen tai hänen talonväkensä pahoinpitelemänä, Jöns vastasi kieltävästi. Kysyttäessä, keitä oli mukana, kun Jöns toi tytön kaupunkiin, hän sanoi tuoneensa tytön vain palvelijattaren kanssa. Edelleen Jöns sanoi, että he jättivät tytön Mikko Raukan portin eteen. Muuan läsnäolijoista tiesi kuitenkin kertoa, että myös Jönssin poika oli mukana. Nyt Jöns myönsi tämän ja sanoi tässä kohden valehdelleensa Mikko Raukan pyydettyä häneltä sitä hartaasti. Vielä hän kertoi, että tyttö oli kovin sairas ja hän oli kovin kaivannut takaisin Suomeen. Lopuksi Jöns Persson asetti pantin Mikko Raukan puolesta.

Muuan Mikko Raukan talossa asuva nainen, Birgitta Svens kertoi raadille, että tyttö makasi hänen luonaan yhdeksän yötä pöydän alla, eikä kyennyt riisuuntumaan koko aikana. Tyttö oli sanonut Mikon vaimon lähettäneen hänet sinne makuulle. Mikon vaimo oli lähettänyt tytölle vähän ruokaa ja tuopin olutta.
Yksi Mikko Raukan piioista, Kaarina Arvintytär kertoi, että tyttö ollessaan sairaana oli pyytänyt häntä auttamaan saunassa. Tällöin tytön selkä ja käsivarret osoittautuivat niin kipeiksi, ettei niitä voinut edes koskettaa. Kaarinan kysyessä oliko joku lyönyt häntä, tyttö oli aluksi vastannut, ettei hän tohdi kertoa sitä, mutta Kaarinan luvattua olla vaiti, hän oli sanonut, että Dorotea, Mikko Raukan vaimo , oli lyönyt häntä halolla. Tyttö oli pyytänyt Kaarinaa pitämään asian omana tietonaan, sillä muuten Dorotea tappaisi hänet. Kaarina Arvintytär oli myös suomalaisia, sillä tehdessään selkoa raadille heidän keskustelustaan saunassa, hän keroi heidän puhuneen suomea.

Marta, joka joka myös oli palvellut Doroeaa yhdessä tytön kanssa, kertoi että, Dorotea oli kerran tavannut tytön aitasta ja salvannut oven heidän jälkeensä, mutta hän ei tiennyt kertoa, mitä aitassa oikein tapahtui heidän välillään. Marta kertoi edelleen, että tytön lähtiessä maaseudulle Dorotea oli pidättänyt tämän kaavun säilyttäen sitä omassa hallussaan. Oliko tyttö maalta palattuaan vaatinut kaapuansa takaisin ja mitä muuta heidän välillään oli, sitä ei Marta tiennyt kertoa.

Nyt kutsuttiin raadin eteen Dorotea vaimo ja häneltä kysyttiin, oliko tyttö ollut hänen luonaan sen jälkeen, kun oli tullut maaseudulta takaisin kaupunkiin. Dorotea vastasi kieltävästi ja sanoi, ettei hän halunnut pitää tyttöä luonaan, hän ei pitänyt tyttöä itselleen kelvollisena, koska tämä ei halunnut olla Söderbyn Jönsille kelvollinen. Hän sanoi lähettäneensä ruokaa naapuriin, missä sairas tyttö makasi yhdeksän yötä. Aluksi Dorotea kielsi, että tytön kaapu olisi hänen hallussaan tytön lähdettyä Söderbyhyn, mutta Martan ja Söderbyn Jönsin todistaessa häntä vastaan hän lopulta myönsi.

Katselmusmiehet, jotka olivat tarkastaneet Hufvendalin portin luona löydetyn Mikko Raukkaa palvelleen tytön ruumiin, menivät valalle ja todistivat että, vainajassa havaitut mustelmat olivat ihmiskäsin lyötyjä, eivätkä muusta syystä syntyneitä.

Joulukuun ensimmäisenä jatkettiin asian käsittelyä, kun paikalle saatiin lisää todistajia. Kuultiin Per Jönssonia Söderbystä, ja hän todisti, päinvastoin kuin isänsä, että tyttö oli ollut jo aika sairas jo maalle tuotaessa. Samoin todistivat ne kuusi miestä, jotka olivat olleet samassa veneessä, kun Jöns vei tytön Söderbyhyn. Samalla Per todisti vastoin Dorotean sanoja, että tyttö, sen jälkeen kun hänet oli tuotu takaisin kaupunkiin, meni Mikko Raukan taloon ja oli siellä niin kauan, kun Per odotti siellä ostamiensa maltaiden valmistumista ja söi tovereineen siellä. Kysyttäessä, toiko hän vai hänen isänsä tytön kaupunkiin, Per vastasi, että hänen isänsä vei tytön maalle yhdessä täällä olevien kuuden miehen kanssa ja tyttö oli silloin jo sairas. Per taas toi tytön kaupunkiin ja vei Mikko Raukan taloon.

Nyt kutsuttiin Jöns raadin eteen, häntä kehoitettiin harkitsemaan sanojaan, ja häneltä kysyttiin, oliko tyttö sairas Söderbyhyn vietäessä. Jöns myönsi, että tyttö oli , kuten hänen naapurinsakin tietävät, niin sairas, että antoi vera, ja oli sairas silloin, kun Per vei hänet takaisin kaupunkiin.
Dorotea kutsuttiin sisään, ja pormestari kehoitti häntä tunnustamaan tekonsa, koska silloin hänet voitaisiin armahtaa. Nyt Dorotea myönsi, että oli lyönyt tyttöä, mutta hänen tarkoituksenaan ei ollut lyödä tätä kuoliaaksi, eikä hän ollut odottanut, että tässä kävisi näin pahasti.
Samana päivänä raati päätti hyvien ja kunniallisten naisten pyynnöstä, näiden joukossa oli mm. valtionhoitajan puoliso Ingeborg Sture, myöntää Dorotealle kahdeksan päivää aikaa nauttia takuuta, jotta tämä voisi hankkia miehensä kanssa sakkorahat. Jos hän ei pystyisi hoitamaan asiaa, joutuisi hän oikeuden käsiin.
Jälkinäytös tapahtui seuraavan avoveden aikana. Tytön isä Peder Djäkn, oli tullut Tukholmaan, ja kesäkuun toisena hän nosti 40 Tukholman markkaa sakkorahoja, kuittasi saatavansa saaduksi ja todisti Mikko Raukan, tämän vaimon ja perilliset tästä edespäin vapaiksi kaikista hänen vaatimuksistaan. Kesäkuun 23 päivänä raati ja vouti armahtivat Dorotean. Raadin osuus sakkorahoista oli 30 markkaa.

Pietari Djäkn oli nimestä päätellen jonkin verran oppia saanut mies, ellei hän suorastaan kuulunut samannimiseen rälssisukuun. Miksi hän oli lähettänyt tyttärensä Tukholmaan? Oliko Ruotsissa piikominen jo tuolloin siksi arvostettua, että siihen ryhtyivät sellaisten perheiden tytöt, jotka tuskin olisivat panneet näitä tyttöjä toisten palvelukseen omassa pitäjässä? Myöskin Kaarina Arvintyttären isännimi tunuisi viittavaan yhteiskunnan ylempiin kerrostumiin...


Lähde: Paimion historia 1973