Suomeen perustettiin Pyhän Birgitan laatimaa sääntöä noudattava yhteisluostari vuonna 1438, ja vuonna 1443 se sijoitettiin Naantaliin. Lahjoittajat tunsivat luostarin asiat omakseen ja muistivat sitä auliisti.
Vuonna 1490 möi Lucia Olofsdotter Skelge, Henrik Klaunpoika Djäknin leski Paimion Aakoisissa ja Meltolassa omistavansa tilat Upsalan ja Turun piispoille sekä valtionhoitaja Sten Sturelle, sillä hän tiesi, että nämä puolestaan lahjoittavat tilat Naantalin luostarille ja niin he sitten myös näin tekivät.
Aakoisten yksinäistalon oli Henrik Klaunpoika Djäkn saanut perintönä. Asiakirjat kertovat, että hän vaihtoi sitä vastaan itselleen Kaskisten tilan Mietoisista. Epäselväksi jää, miksi Aakoinen oli kuitenkin hänen leskensä myytävissä.
Meltolasta mainitaan 1405 rälssiperuutuksen yhteydessä kaksi taloa, jotka kumpikin käsittivät puoli kolmatta tankoa. Toisen omisti Livinge ja toisen Nils Skelge, joka oli Lucia Olavintyttären veli. Luostarille joutunut osuus lienee käsittänyt 12 tankoa. Vuonna 1540 Meltolassa oli sen lisäksi 8,5 tankoa veromaata ja Uskelan Fulkilalle kuuluva lampuotitila. Kuningas Kustaa Vaasa katsoi itsensä siten Sten Sturen perilliseksi, ja sen tähden hän peruutti vuonna 1531 luostarille annetut Aakoisten ja Meltolan tilat henkilökohtaiseksi omaisuudekseen.
Nuoren säätyläistytön mennessä luostariin, oli tapana lahjoittaa luostarille omaisuutta hänen elatustaan varten. Vuonna 1486 lahjoitti Ingeborg Månsdotter Garp os. Fleming Naantalin luostarille Luuspään yksinäistalon jalosukuisen neitsyen, Kaarina Niilontyttären elatusta varten. Hän ilmoitti antavansa Kaarina Niilontyttären luostariin, kuten antaisi oman tyttärensä, sillä hänellä ei ollut omia lapsia. Jos lahjoituksen arvo ylittäisi Kaarina Niilontyttären kustannukset, oli loppu käytettävä sisat Anna Matintyttären elatukseen. Lahjoittajan puoliso Hartvig Jacobsson Garp, oli aikoinaan antanut Anna Matintyttären luostariin, kuten oli antanut oman tyttärensä.
Luuspää oli Ingeborg Maununtyttären äidinperintöä. Äiti oli Elina Niilontytär, ja äidin vanhemmat olivat Louhisaaren herra Nils Hermansson Kurck ja Cecilia Filipintytär. Luuspää pysyi luostarin hallinnassa 1500-luvun puoliväliin asti.
Vuonna 1545 möivät Naantalin porvarit Tord Get ja Sigfrid Get luostarille oman kolmasosansa Kuusivuoren tilasta. Vuonna 1561 oli koko Iso-Kuusivuori, yhteensä 12 tankoa, yhtenä Naantalin luostarin lampuotitilana. Milloin luostari oli saanut muut kaksi kolmasosaa haltuunsa, emme tiedä, mutta vuonna 1493 se oli vielä yksityisillä omistajilla. Silloin Naantalin porvari Olof Munck ja hänen vaimonsa Margaretha möivät ostamansa maan, yhteensä 8 tankoa Kuusivuoressa, jalosukuiselle soinille, Peder Niilonpojalle, joka oli piispa Maunu Särkilahden palveluksessa. Isosta-Kuusivuoresta on kuulunut maata Påvel Karppalaiselle, koska hänen pojillaan Peder ja Tord Karppalaisella oli siellä isänperintöä vuonna 1470 ja Olof Munkin vaimo Margaretha oli Tord Karppalaisen tytär.
Lähde: Paimion historia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.