Paimion ratsutilat, Augumenttitalot ja ruotusotilaat

1680-1690- luvuilla järjestettiin sotaväenotto uudelleen. Ratsutiloiksi valittiin suurehkoja talonpoikastiloja, joista monet olivat jo aikaisemmin pitäneet ratsumiestä. Rusthollin oli kustannettava ratsumiehelle myös hevonen, aseet ja vaatetus. Kaikesta tästä tila nautti 50-80 kuparitaalarin suuruista vuotuista verovapautta. Jos talon vakinainen ja ylimääräinen vero ei noussu tähän määrään, annettiin sille yksi tai useampia aputiloja eli augumenttitiloja, joiden oli maksettava veronsa ratsutilalle. Rusthollari ei saanut myydä taloaan ilman rykmentin everstin sustumusta, mutta toisaalta hänellä oli oikeus valvoa , että aputaloa viljeltiin kunnollisesti. Jos se autioituisi, hän sai maaherran luvalla asettaa sinne uuden asujan/viljelijän.

Paimion ratsumiehet palvelivat Turun läänin ratsuväkirykmentissä. Pitäjän luoteisosasta he kuuluiva Maskun komppaniaan ja muualta Halikon komppaniaan. Ratsutilat olivat siis seuraavat:

Maskun komppania:

107 Aron Paltta
108 Aron Alaskartano
109 Taatilan Seppälä
110 Taatilan Rähmä
111 Evainen
112 Vähä-Heikoinen
113 Tomeron Isotalo
114 Askala I
115 Askala IV
116 Kaila
117 Sukselan Heikkilä
118 Siililän Uotila
119 Siililän Prusila
120 Siililän Tuomola
121 Siililän Keskikylä
122 Sievola
123 Iso-Kuusivuori
124 Rauta-Alho
125 Villinen I

Halikon komppania:

1 Räpälä I
2 Karppala
3 Yrjönvuoren Koikari
4 Taninen
5 Lovi
6 Urhatunpää
7 Laaroinen
8 Hirvonpää
9 Hiidenala
10 Kruusila
11 Vistan Pietilä
12 Pakurla
13 Aakoinen
14 Rekontilan Västergård
15 Rekonttilan Östergård
16 Iso-Heikoisten Mäkitalo
17 Laiterla
18 Hajala (nyk. Halikon/Salon puolella)
19 Iittulan Ylistalo
20 Kovala
21 Maljamäen Suutarintalo
22 Kurjen Klementalo
23 Kurjen Heikkilä
24 Kurjen Pietilä
25 Huson Tuomola
26 Skörbäck

Sotamiehen pito

Jalkaväen osalta siirryttiin syksyllä 1694 uudenlaiseen ruotujakojärjestelmään. Ruodutus koski nyt yhtälaisesti perintö-, kruunun-, ja rälssitiloja. Ainoastaan säterit, pappilat, sotilasvirkatalot ja ratsutilat olivat siitä vapaita. Verokyvyttömät talot otettiin mukaan siten, että kaksi heikohkoa taloa sai avukseen autiotilan. Kyläkuntien oli yhdessä kruununvoudin kanssa huolehdittava niiden ottamisesta viljelykseen.

Ruodun oli erotettava siihen kuuluvien talojen tiluksista sotamiehen asuttavaksi ruotutorppa, johon kuului puolen tynnyrin suuruinen kylvöala, kaalimaa ja kaksi kuormanalaa niittyä. Sotamiestorpan asuinrakennuksen tuli olla 9 x 9 kyynärän suuruinen ja aitan 6 x 6 kyynärän. Lisäksi oli rakennettava pieni navetta ja lato.
Ruodun velvollisuutena oli kyyditä ja evästää sotamies komppanian ja rykmentin harjoituksiin. Komppanianharjoituksia pidettiin kolmesti vuodessa viisi päivää kerrallaan ja rykmentinharjoituksia kerran vuodessa 20 päivän rupeamana. Sotilastaitojen hankkimiseen ja säilyttämiseen käytti ruotusotamies siten yhteensä 35 päivää vuodessa. Tarkoitus oli, että muina aikoina hän tekisi rengin palkalla maatöitä ruotunsa taloissa. Työvaatteet oli ruodun annettava hänelle, univormun ja sotilasvarusteet hankki kruunu. Näitä piti säilyttää ruodun yhteisessä varusarkussa. Sotilaan kuoltua tai menetettyä taistelukuntonsa oli ruodun hankittava uusi mies tilalle.

Paimiolaiset ruotusotamiehet palvelivat Turun läänin jalkaväkirykmentissä. Pitäjän lounaisosasta he kuuluivat Henkikomppaniaan, mutta muista osista Majurin komppaniaan.



Lähde: Paimio historia