Vuonna 1700 alkoi suuri pohjan sota, jolloin Venäjä, Puola ja Tanska olivat solminee liiton tehdäkseen yhdessä lopun Ruotsin suurvalta-asemasta. Aluksi sota oli Ruotsille voitollinen, mutta käänyi sitten tappioksi. Kesällä 1713 venäläiset valloittivat Etelä-Suomen, ja elokuussa he lähesyivät Turkua. Halikossa pieni suomalaisjoukko yritti vastarintaa, mutta joutui perääntymään Paimion kautta Hämeeseen. Tie Turkuun oli nyt auki, ja venäläiset saapuivat sinne elokuun 28. päivänä 1713.
Etenevä sotajoukko harjoitti ryöstelyä, ja useista Paimion taloista ryöstettiin karja ja muu irtaimisto, ja maantienvarren kylistä tallattiin viljapellot. Kyllelän Antti Sipinpojan karjan, neljä härkää ja kaksi lehmää kasakat veivät laitumelta. Väki oli silloin läheisessä metsässä paossa.
Pahempia tehtiin Räpälässä. Antti Heikinpojalta vietiin kaikki karja, paitsi kahta härkää, jotka säästyivät, koska olivat silloin sattumalta metsässä. Samoin ryöstettiin kaikki irtaimisto, jopa vaatteekin päältä. Vanhaa isäntää Heikki Knuutinpoikaa ammuttiin pistoolilla kaulan lävitse, ja nuorta emäntää lyötiin sapelilla päähän. Näin saamistaan vammoista nämä valittivat kärsivänsä vielä 11 vuotta myöhemmin. Aidat revittiin ja aidakset poltettiin.
Ihmisiäkin ryöstettiin. Herasniemestä kasakat veivät 16-vuotiaan Maria Jussintyttären. Korkeakylästä 11-vuotiaan Jussi Jussinpojan, Nakolinnasta 19-vuotiaan Simo Matinpojan ja Pakurlasta Jussi Jaakonpojan.
Täysin puhtaaksi ryöstettiin myös Taninen, joka jäi siten autioksi ja Pakurla Vistalta. Pakurlan Jaakko Tuomonpoika sai sittemmin 30.7.1717 kenraalikuvernööri Douglasilta suojeluskirjeen, jossa paikallisia viranomaisia kehotettiin rasitteita määrättäessä ottamaan huomioon hänen tuolloin kärsimänsä vahingot.
Myöhemmin sotaväki liikkui paremman kurin alaisena, mutta etenkin maanteiden varressa asujia rasittivat jatkuvasti lukuisat kestityksen ja kyytien vaatijat.
Lähde: Paimion historia 1973
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.