Paimion sätereitä ja niiden alaisia tiloja

Viksberg

Viksbergin kartanon omistajat olivat:
tuomari Johan Wallensteen 1671-1723
ed. vävy Piikkiön ja Halikon kihlakunnantuomari Abraham Paléen 1724-1738 ed. perilliset vuoteen 1763.
laamanni Erik Johan Paléen (aat. af Palen) 1764-1788
ed. vävy vapaaherra, majuri Reinhold Johan Rehbinder 1780-1810
kreivi, ministerivaltiosihteeri, salaneuvos Robert Henrik Rehbinder 1811-1841
ed. leski Anna Elisabet Charlotta Hedenberg vuoteen 1844
lesken veljenpoika toimiuskunnan sihteeri Karl Ludvig Hedenberg 1845-1858
ed. leski Lovisa Charlotta Vilhelmina Jägerhorn vuoteen 1863.
Konstanin v. Wendt -1892
Erik Abraham Dahlström 1905-

Meltola

Meltolan kartanon omistajia:
Peter Hansson Plagman  -1627
Everstiluutnanti Jämtlandin ratsuväessä Johan Blum 1701-1737 ja ed. leski kreivitär  Eleonora Pfeiff vuoteen 1748.
hovioikeuden presidentti Gudmund Petrusson Adlerbeth 1749-1753 ja ed. leski Hedvig Margareta Below vuoteen 1761.

1761 lähtien Meltola kuului Viksbergin kartanon omistajille aina vuoteen 1858. Vuosina 1858-1866 kartano oli toimistosihteeri Karl Ludvig Hedenbergin perillisillä.
Hugo Helander 1930-
Talousneuvos  Härmälä

Meltolan säterin alaisuuteen kuuluivat Alhokankari, Männistö, Vartsalon kolme tilaa, neljä Oinilan tilaa, Huson Pietilä, Tuuvalan kaksi tilaa, Vuoltee, Vikimäen ja Vikurinbölen ulkoveromaat sekä Kivennenän kaksi taloa. Vuonna 1723 Meltolan alaisena oli kaikkiaan 12 taloa, joissa oli yhteensä 10 lampuotia.
Maatalusmuseo Sarkan tietokannasta 1932 tilanne:
MELTOLA (Meldola), 7 km Paimion asemalta ja 26 km Turusta. Yksinäisluontoinen allodialitila, joka mainitaan jo 1400-luvun alussa. Saman vuosisadan lopulla se joutui Naantalin luostarille ja kuului sittemmin mm. Bjelke suvulle. Nyk. omistaja v:sta 1930 Hugo Heliander. Erotettu 10 tilaa, yht. 100 ha. Pinta-ala 756 ha, josta puutarhaa 1, peltoa 185, luonnonniittyä 20, viljeltyä laidunta 50 ja metsämaata 500 ha. Pellot tasaisia savi- ja multamaita, niistä 27 ha tiiliputkisalaojissa. V. 1930 oli 18 ha ruista, 1 vehnää, 67 kauraa, 10 ohraa, 5 sekaviljaa, 2,5 hernettä, 2 perunaa, 1,7 juurikasveja, 55,8 heinää, 17 kesantoa ja 5 ha muussa käytössä. Vehnää saatu keskimäärin 3 500, ruista 3 000 ja kauraa 3 000 kg ha:lta. Talouskeskus viljelysten keskellä, Paimion landen rannalla. 2-kerroksinen päärakennus tehty puusta 1921. Kivinavetta v:lta 1856. Kuivauslaitos ja jyväaitta rakennettu sementtitiilistä. Vesijohto (sähköpumppu) ja navetassa automaattiset juottolaitteet. Kotieläimiä: 20 hevosta, 110 lehmää, 2 sonnia ja 60 sikaa. Karja Ay- ja siat SY-rotua. Myydään viljaa, maitoa ja lihaa, maito osuusmeijeriin. Metsä havumetsää. Sähkövalo ja -voima Lounais-Suomen Sähkö Oy:ltä. Voimakoneena myös höyrykone. Traktori, kotitarve- ja sirkkelisaha

Lopin eli Spurilan omistajat:

Johan Henriksson Jägerhorn af Spurila. Kuoli 1645.
Hebla Claesdotter Gyllenhierta, hallitsi kartanoa vuoteen 1689.
Johan Jägerhorn af Spurila, omisti kartanon vuoteen 1703
Professori Johan Flachseniulsen  leski Elisabet  Arensbeck vuoteen 1728 asti
kapteeni Johan Rosenmüller 1740-1750
kauppias Jöran Haveman 1750-
postitarkastaja Adam Allen 1796-1815
professori Josef  Pipping ja hänen jälkeläisensä -1824
ed. vävy vapaaherra, majuri Karl Axel v. Kothen 1825-1848
kuvernööri Johan August v. Essen  1849-1883
Erik Walter v. Rettig
Erkki Knuutila
Talousneuvos Keskitalo 1927-

-----------------------------------------------------------------------
-----------------------------------------------------------------------
Kauhainen oli läänitettynä ja lahjoitettuna Johan Jägerhornille, mutta se peruutettiin v. 1683 ja muodostettiin ratsutilaksi, jonka nimenä oli 1700-luvulla Urhatunpää. Sen ja Hossilan tilan lunasti perinnöksi vuonna 1765 luutnantti G.J. Wellingk.

Kauhaisten omistajat:
sotilaskirjuri Kristoffer Henriksson 1685-1704
ed. leski Maria Kristersdotter Sevonius vuoteen 1708
ed. toinen aviomies kämnäri Johan Johansson Leistenius 1709-1729
kapteeni Mauritz Gustaf Brakelin leski Regina Apoloff 1730-1754
rykmentinpastori Otto Johan Amnorin 1755.1761
luutnantti Gotthard Johan Wellingk 1762-1770
vänrikki Julius Hallonblad 1776-1780

Julius Hallonblad rippikirjassa 1772-1777

hovimajoitusmestari Niklas Ljungman 1781-1784
lääninsihteeri Otto Wibelius 1785-1792
hovioikeuden asessori Johan Browallius 1793 ja tämän perilliset vuoteen 1796
kämnärioikeuden esimies Gabriel Salin 1796-1800 ja tämän perilliset vuoteen 1801
konsistorin notaari Henrik Chytraeus 1802-1814 ja tämän perilliset vuoteen 1816
ed. vävy FM Kristian Ludvig Hjelt 1817-1849 ja tämän perilliset vuoteen 1852
lääninmaamittari, kamarineuvos Jonas Gabriel Danielsson 1853-1861 ja tämän leski 2. puoliso Eva Katarina vuoteen 1865.

Maatalousmuseo Sarkan tietokannasta 1963 tilanne:

Kauhaisten kylässä 5 km kirkolta ja 0,7 km Tku—Paimio tieltä kylätietä. Talouskeskus on rinteessä metsän ja pellon rajalla. Kokonaispinta-alasta 63,86 ha on metsää 27,68 ha, peltoa 32,02 ha, josta 14 ha on salaojitettu, ja puutarhaa 0,17 ha. Tilalla on traktori. Hirsinen päärakennus 1880 on korjattu 1956, 6 huonetta. Lautainen, kovalevyllä vuorattu karjarakennus 1956 sis. navetan, sikalan, kanalan sekä työ- ja rehutilat. Talousrakennuksessa mm. sauna ja vilja-aitta. Vielä on kaksi latoa ja kolme kivi- ja betonirakenteista kellaria. Savimultamailla viljellään vehnää 13,5 ha ja sokerijuurikasta 0,7 ha, rehuksi kauraa, heinää ja laidunta. Mäntymetsä, josta on kylvetty 6 ha. Ay-karja, 7 lypsävää ja saman verran nuoria, keskituotos 5459—256—4,7. 2 lihotussikaa ja kanoja 100.
Isäntä kuuluu kirjastolautakuntaan, osuuskassan hallintoneuvostoon, kauppaosuuskunnan maataloustoimikuntaan sekä maamiesseuran johtokuntaan. Hän on maataloustuottajain piirimies. Isäntä sekä emäntä kuuluvat Paimion isäntäkerhoon.
-----------------------------------------------------------------------
----------------------------------------------------------------------
Kartanoiden alaisuuteen kuului rälssitiloja, joiden viljelijät, lampuodit maksoiva veroa kartanonomistajille, oleilitpa he sitten Turussa, Tukholmasa tai Pietarissa. Useinmiten juuri mainitut kaupungit olivat kartanonomistajien virka -ja asuinpaikkoja. Hevonpään säteri sijaitsi Hevonpään kylässä, jossa kartanon lisäksi oli kaksi talonpoikaistaloa, kunnes 1790-luvulla niiden omistajana  mainitaan  Antti Röling. Hevonpään säterin nimi muutettiin 1700-luvun alussa Viksbergiksi, mutta siitä huolimatta nimi Hevonpää säilyy asiakirjoissa vuosikymmenistä toiseen.

Jo 1600-luvulla Hevonpään alaisuuteen olivat kuuluneet Penimäen, Räpälän ja Kasvalan rälssit. Viksbergin alaisina mainitaan 1700-luvulla edellisten lisäksi Auvala, Kivinenän 2 taloa, Kinkan 2 taloa ja Kyllelän neljä taloa. Näistä Abraham Paleen lunasti perinnöksi, osti siis omakseen Kinkan rälssit vuonna 1725 ja Auvalan osti perinnöksi hänen poikansa Erik af Palen. Seuraavalla vuosisadalla Viksbergin omistamina tiloina mainitaan Potkelan perintötila, Tuuvalan kylän Keskitalon rälssitila sekä Männistön rälssitila ja Herasniemi sekä Hiidenala. Potkelan tila ostettiin perinnöksi vuonna 1810, ja Rehbinder yhdisti sen kartanoon vuonna 1837. Seuraavilla kymmenluvuilla Viksbergiin yhdistettiin Kinkan kaksi taloa ja Kivinenenän kaksi taloa, Auvala 1850-luvulla ja vähän myöhemmin Kyllelän kylän Jaakkola, Tuomola, Kojo ja Isotalo sekä Vartsalon Ylhäinen ja Lähteenkorva.

Maatalousmuseo Sarkan tietokannasta saamme vuoden 1932 tilanteen.
1932

Omistaja	Erik Dahlström , Elisabeth o.s. Heinefetter
Lisätietoja	VIKSBERG (ent. Hevonpää), 7 km Paimion asemalta ja 24 km Turusta. Omistajat Erik Dahlström v:sta 1905 ja puolisonsa Elisabeth (o.s. Heinefetter) v:sta 1912. 1500-luvun alussa mainitaan kartanon omistajana Peder Hevonpää, joka oli naimisissa Britta Hornin kanssa. Heidän poikansa tyttären avioliiton kautta tuli omistajaksi Niilo Sveninpoika, jonka suku otti nimen Gyllenhierta. Hänen suvullaan kartano, josta oli tullut rälssisäteri, pysyi v:een 1662, jolloin sen majuri Johan Gyllenhiertan kuoleman jälkeen peri hänen leskensä Margareeta Frille. 1700-luvun alussa oli omistajana Gustav Hästesko ja sen jälkeen Joh. Wallensteen. Tältä peri tilan hänen vävynsä Abraham Paleen, joka osti siihen lisäksi useita lähellä olevia tiloja. 1738 joutui kartano hänen pojilleen. Näistä vanhin, laamanni Eric Johan Paleen, lunasti veljiensä osuudet ja osti myös Meltolan kartanon. 1770 hänet koroitettiin aaselissäätyyn nimellä av Palén. 1788 sai kartanot haltuunsa edell. vävy vapaaherra, majuri Johan Reinhold Rehbinder. Molemmilla tiloilla pani hän toimeen suuria uudistuksia, paransi maanviljelystä ja uusi rakennuksia. 1805 luovutti hän tilat pojalleen Robert Henrik Rehbinderille, josta sittemmin tuli Suomen ministerivaltiosihteeri ja koroitettiin kreiviksi 1826. Hänen kuoltuaan 1841 peri kartanot leskikreivitär Anna Rehbinder (o.s. Hedenberg), ja kun lapsia ei ollut, määräsi hän testamentissaan Meltolan veljensä pojalle Ludvig Hedenbergille ja Viksbergin kasvattityttärelleen Louise Jägerhornille. Nämä menivät sitten naimisiin, joten kartanot joutuivat taas yksiin käsiin. L. Hedenbergin kuoltua 1858 jäi Viksberg leskelle, Meltola sen sijaan jaettiin heidän neljän lapsensa kesken, joille äidin kuoleman jälkeen joutui myös Viksberg. Tämän perilliset myivät 1892 Konstantin von Wendtille, jolta nyk. omistaja sen osti. Erotettu 20 tilaa, yht. n. 300 ha. Pinta-ala 627,2 ha; siitä puutarhaa 1,5, peltoa 182,1, viljeltyä laidunta 127,7 ja metsämaata 315,9 ha. Pellot tasaisia savi- ja multamaita; niistä 68 ha tiiliputkisalaojissa. Viljelyskiertoja 2: A. kesanto, syysvilja, juurikasvit ja peruna ynnä kaura, ohra, 3 heinää; B. kesanto, juhannus-ja syysruis, kaura, 3 heinää, kaura. V. 1930 oli rukiilla 16,6 ha, vehnällä 6,5, kauralla 49,5, ohralla 10,5, vihantarehulla 2,5, herneellä 5, perunalla 3, rehujuurikasveilla 7,5, heinällä 65 ja kesantona 16 ha. Talouskeskus viljelysten keskellä. 2-kerroksinen päärakennus on rakennettu kivestä 1770-luvulla senaikaiseen tavalliseen herraskartanotyyliin. Myöhemmin se on uudistettu arkkitehti Jarl Eklundin johdolla. Puutarha on suuri ja komea ruusutarhoineen ja kivipenkereineen. 1800-luvulla se oli järjestetty englantilaiseen maisematyyliin, mutta on 1921 jälkeen uudestaan suunniteltu arkkitehti B. Schalinin ehdotusten mukaan. Pohjoispuolella on suuri puisto, jossa kasvaa satoja vuosia vanhoja puita. Työväenrakennuksia on 6 ja niissä tilaa 14 perheelle. Työväkeä varten on myös juhla- ja kokoussali. Navettarakennus ja 2-kerroksinen viljamakasiini on tehty kivestä kreivi Rehbinderin aikana ja 30 hevosen talli rautabetonista myöhemmin. Rakennuksissa on vesijohto. Kotieläimiä: 18 hevosta, 72 lehmää, 2 sonnia, 5 sikaa, 100 kanaa ja 3 yhteisk. mehiläisiä. Karja (60 % kantakirjassa) Ay-, siat SY- ja kanat leghornrotua. Työhevoset ovat ardennilaisristeytystä, lisäksi muutamia lämminverisiä, hannoverilaisia tammoja. Karjan keskituotanto oli 1926—27 3 410 kg — 3,92 % ja säännöllisten lehmien 3 791 kg — 3,88 %. Myydään viljaa ja maitoa, joista maito viedään Turkuun. Metsä havupuuvaltaista, sitä hoidetaan suunnitelman mukaan. Sähkövalo ja -voima Lounais-Suomen Sähkö Oy:ltä. Vetokoneena traktori. Tilan alueella oli vanha P. Jaakopin kirkko, joka paloi 1909, mutta nyk. omistajan alkuunpanosta on rakennettu 1928 uusi kirkko tiilistä. Sen hautausmaalla on Rehbinderien perhehauta, johon neljä suvun jäsentä on haudattuna. Lopen ja Spurilan kartano Spurilan rälssisäterin alaisuuteen ovat kuuluneet Pyölin yksinäistila, joka lunastettiin perinnöksi vuonna 1810 ja yhdistettiin Spurilaan 1850-luvulla. Oinilan kylän Alhaisten rälssitila, joka yhdistettiin karanoon 1890-luvulla. Iso-Preitilän Valkjapään kaksi rälssitilaa, Heikkilä, Sattelan kylän Isotalon ja Vähätalon rälssit, Vistan Inkilän rälssitila, Spurilan Vanhatalo ja Kulmala, Kyysilän Väljälän lohkotila, Tuuvalan Alastalon rälssi ja Kasvalan rälssitila. Spurilan 1932 tilanne maatalousmuseo Sarkan tietokannasta: SPURILA, 2 km Paimion asemalta ja 30 km Turusta. Vanha rälssitila, jonka muodostavat Spurilan (Sporilan) ja Lopen kartanot. Jo 1300-luvun lopulla ne omisti Erik Puranpoika, joka oli Spore eli Spåra suvun kantaisä. Avioliiton kautta tila siirtyi 1500-luvun alussa Krister Pietarinpojalle. Hänestä polveutui Ruotsin ritarihuoneeseen 1625 merkitty Jägerhorn af Spurila suku, jonka hallussa tila pysyi 1700-luvulle saakka. Myöhempiä omistajia ovat olleet mm. von Essen, von Rettig ja Knuutila suvut. Nyk. omistajat Jalmari Keskitalo ja puolisonsa Minne (o.s. Kasvala) v:sta 1927, jolloin he ostivat sen Erkki Knuutilalta. Erotettu 44 tilaa, yht. n. 1500 ha. Nyk. pinta-ala 867 ha: siitä puutarhaa 3, peltoa 185, viljeltyä laidunta 16 ja metsämaata 663 ha. Pellot puoliksi epätasaisia, puoliksi tasaisia savi- ja multamaita; yhdessä kappaleessa. Viljelyskiertoja 2: A. juurikasvien vuoksi vapaa viljelys; B. ruis, kaura, juurikasvit, kaura, 2 heinää. Kesantoa ei enää käytetä. V. 1930 oli 20 ha ruista, 2 vehnää, 40 kauraa, 5 ohraa, 6 vihantarehua, 2,5 perunaa, 15 juurikasveja ja 94,5 ha heinää. Puutarhanviljelys on erikoisesti mainittava. Hedelmäpuita on lähes 500 ja marjapensaita 2 000. Kasvihuoneiden lattiapinta-ala on 400 m2, joissa kukkien, kurkkujen ja tomaattien viljelys on pääasia. Talouskeskus viljelysten keskellä. Päärakennus tehty puusta n. 30 vuotta sitten. 150 lehmän navetta rakennettu tiilistä ja kivestä 1867 ja 20 hevosen talli tiilistä 1860. Kummassakin vesijohto (painovesi) ja automaattiset juomakupit. Kotieläimiä: 19 hevosta, 112 lehmää, 3 sonnia ja 4 sikaa. Ay-karja, josta 90 % kantakirjassa, on jalostukseltaan vanhimpia maassamme. Myydään Turkuun maitoa ja kasvitarhantuotteita. Sekametsästä myyty paperi- ja polttopuita. Sähkövalo ja -voima Lounais-Suomen Sähkö Oy:ltä. Kotitarvemylly, sirkkelisaha, katkaisusirkkeli, pärehöylä ja »Tähkä» -kuivuri. Omistaja on Ay- ja puutarhayhdistyksen jäsen sekä metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja. Omistajille kuuluu myös Aimontapon tila Perniössä.  Wikipedia Paimion historia 1973 Ylioppilasmatrikkeli Paimion rippikirjat Adelsvapen Paimion talonhaltialuettelot Sarka Suomen maatilat III