Paimion Pappila

Ennenkuin kirkon rakentamiseen saatiin lupa, täyyi seurakuntalaisten sitoutua huolehtimaan papin toimeentulosta, asunnosta ja elintarpeista. Ruotsin vanhimmat maakunalait sääivät neljä rakennusta vähimmäismääräksi pappilassa. Asuintuvan, keittotuvan, navetan ja rehuladon. Tässä tarkoitetaan rakennuksia, joista kullakin oli oma vesikattonsa ja josta toisia on väliseiniä rakentamalla voitu jakaa eri tarkoituksiin käytettäviksi tiloiksi. On mahdollista, että yleinen länsisuomalainen tapa ryhmittää rakennukset umpikartanoiksi on levinnyt pappiloista kansan pariin. Pakolliset neljä rakennusta tarjosivat tähän hyvän lähtökohdan ja levottomina aikoina se saattoi turvallisuussyistä olla tarpeen.

Myöhemmät maakuntalait puhuvat jo seitsemästä rakennuksesta ja tämä määräys sisältyy myös vuoden 1350 vaiheilla laaditun kuningas Maunu Eerikinpojan maalakiin. Edellä mainittujen neljän lisäksi tulivat nyt pakolliseksi makuutupa, vilja-aitta ja ruoka-aitta.
Rakennusten hoidosta säätivät kaikki edellä mainitut lait, että papin oli ne itse pidettävä kunnossa ja korjattava omalla kustannuksellaan kattovuodot ja muut pikkuviat, mutta perinpohjaiseen uudistuksen käydessä tarpeelliseksi seurakunnan oli suoritettava se omin ainein ja työkustannuksin.

Paitsi asuinrakennuksia pappi tarvitsi myös viljelysmaata. Upplannin maakuntalaki jakoi seurakunnat kahteen luokkaan. Ylemmän luokan seurakunnissa määrättiin pappilan peltojen vähimmäispinta-alaksi yksi markanmaa ja alemman luokan seurakunnissa puoli markanmaata. Markanmaa tarkoitti alunperin aluetta, jolta oli maksettava vuotuista veroa yksi hopeamarkka. Siihen aikaan kun Upplannin lakia ruvettiin soveltamaan Suomessa, markanmaan katsottiin vastaavan kuuden punnan kylvöalaa. Puoli markanmaata vastasi silloin kolmen punnan kylvöalaa.

Asutuksen yleisluettelo Paimio Prästgård 1600-1619

Paimion pappila sijoitettiin Moision kylän pohjoispuolelle. Peltoa lienee ollut vain kolmen punnan kylvöala, sillä vielä 1600-luvullakin liikkui pappilan kylvö näissä lukemissa: vuonna 1601 17 tynnyriä, vuonna 1630 12 tynnyriä. Punta vastasi noin neljää tynnyriä. Tarvittava peltoala tai osa siitä on mahdollisesti lohkaistu entisestä päällikönkartanosta eli Moisiosta, mutta muu osa pappilan alueesta on saatu Nakolinnan tuntumassa olleesta pakanuuden aikaisesta yhteismaasta. Pappilalle kuuluu mm. suurin osa Nakolinnan ja Helsbergin välissä sijaitsevaa mäkeä, josta vielä vuoden 1700 verollepanokartta tunsi nimen Kiimastenpaltta.

Pappila museoviraston sivulla
Ylen sivuilla pappilasta
Pappila Turun Sanomissa 22.8.2004
Paimion talonhaltialuettelo