Ruotujakolaitos kehittyy-kokeilu sotamiestiloilla

Kotiutettaessa sotilaita 30-vuotisen sodan päätyttyä vuonna 1648 täytyi heidän toimeentulonsa turvata jollain tavalla. Kruunu päätti sijoittaa heidät autiotiloille asukkaiksi. Vuoden 1652 sotilasmaakirjan mukaan piti Paimiosta jakaa Turun läänin jalkaväkirykmentin sotilaille 12 taloa, joihin piti olemaan kuusikymmentä sotamiestä ja vielä kuusi voitaisiin sijoittaa. Täyden manttaalin taloon piti tulla kahdeksan miestä, puolen manttaalin taloon neljä jne...

Kaikki eivät kuitenkaan saapuneet heille osoitetuille tiloille ja ne jotka saapuivat, lähtivät pian pois, ja talot autioituiva uudelleen. Sotaveteraaneilla ei yksinkertaisesti ollut varoja saattaa autiotiloja tuottavaan kuntoon. Paimiossa mainittiin nihtien asuvan seuraavissa taloissa noin vuosina 1651-1654: Auvolassa Herasniemen kruununtalossa, Keski-Kaleva 1:ssä, Kiusalassa, Pursilassa, Rukkijoen Frostin talossa, Vehkamäessä ja Vähä-Preitilässä.

Upseerien virkatalot

Upseereille annettiin 1630-luvulta lähtien kruununtiloja palkkatiloiksi, joiden veron he nauttivat palkkanaan. Ne pyrittiin antamaan samalta seudulta, mistä heidän joukko-osastojen miehistökin oli kotoisin. 1680-luvulla siirryttiin virkatalojärjestelmään. Reduktion ansiosta kruunun haltuun joutui runsaasti tarkoitukseen sopivia tiloja. Virkatalon vakinainen, maakirjaan merkitty vero sisältyi haltian palkkaan. Hän ei perinyt sitä mistään, vaan käytti sen hyväkseen virkatalon tuottona. Puustelli oli vapaa sotamiehenpidosta, sekä kaikista muista rasituksista ja maksuista lukuuottamatta kirkonrakentamista, tientekoa, kirkonkymmenyksiä, paloapua ja pedonajoa sekä henki-, karja-, laamannin-, kihlakunnanuomarin ja käräjäkestitysrahoja.

Alkuperäinen tarkoius oli, että upseerit ja aliupseerit viljelisivät itse virkatalojaan, mutta käytäntö osoitti pian, ettei tätä voitu kaikissa tapauksissa vaatia. Suomessa oli jopa tavallisempaa, että virkataloa viljeli lampuoti.

Vuonna 1687 laadittiin oikein ohjepiirusukset puustellien päärakennuksia varten. Luutnantin, vänrikin ja kornetin asuinrakennus käsitti tuvan, kaksi kamaria, keittiön ja porstuan. Se oli 22 kyynärää pitkä ja 10 kyynärää leveä. Kapteenin ja ratsumestarin asuinrakennuksessa oli edellisen lisäksi toisessa päädyssä kymmenen kyynärän levyinen ja pituinen vierastupa.
Molemmissa rakennustyypeissä oli matalahko satulakatto, savupiipulliset uunit sekä matalat ja leveät karoliini-ikkunat. Uusia päärakennuksia sai kuitenkin pystyttää vain siinä tapauksessa, että katselmuksessa määrättiin vanhat purettaviksi.

Paimiossa oli Aakoinen rumpali Johan Ekebomin virkatalona v. 1696-1713, Anttila oli katselmuskirjurin virkatalona 1693-1699, Fuila oli majurin komppanian vänrikin virkatalo 1700-, Kerkolan majurin komppanian varusmestarin virkatalo 1700-, Korkeakylä Maskun komppanian korpraalin virkatalo 1694-, Kuoppila Halikon komppanian katselmuskirjurin virkatalo 1700- ja Kyllelän Jaakkola kapteeni Jägerhornin ratsutilana 1696-1700.

Sotilaspuustelli eli virkatalo

Wikipedia kertoo asian näin:
Kuningas Kaarle XI uudisti ruotujakolaitosta 1679–1680 siten että virkatalon haltijalla ei ollut enää perintöoikeutta tilaan. Samoihin aikoihin toimeenpantiin aatelille luovutettujen tilojen peruuttaminen kruunulle eli reduktio, mikä lisäsi kruununtilojen lukumäärää.
Sotilasvirkamiehille, upseeristolle ja aliupseeristolle annettiin palkkatilaksi puustelli eli kruunun omistama maatila. He saivat ja heidän odotettiinkin asuvan tilallaan rauhan aikana ja viljelevän sekä pitävän rakennukset kunnossa. Muuhun palkkaukseen voitiin osoittaa joidenkin talojen, tavallisesti lähitalojen, verotulot. Puustelli oli sitä mahtavampi mitä oli sotilaan asema järjestelmässä. Eversti sai tavallisesti kartanon ja alempiarvoiset sotilaat ja virkamiehet aina luokkaa pienemmän talon.
Tavallista oli, että puustellin haltija antoi tilan vuokralle vuokraviljelijälle eli lampuodille ja asui itse muualla. Lampuoti joutui maksamaan vuokraa puolet tilan tuotosta. Sotaretket saattoivat kestää vuosia ja ainakin sinä aikana tilaa viljeli ja hoiti lampuoti.
Kruunu velvoitti puustellin haltijan pitämään rakennukset ja maat kunnossa. Kruunun virkamiehet tekivät tarkastuksia kolmen vuoden välein ja aina haltijan vaihtumisen yhteydessä. Jos tilaa oli hoidettu huonosti, joutui puustellin haltija maksamaan korvauksia kruunulle. Jos tilalla oli suoritettu merkittäviä parannuksia, kuten ojitettu uusia maita ja rakennettu tai kunnostettu taloja, saattoi uusi haltija joutua maksamaan edelliselle korvauksia tehdyistä parannuksista.
Kruunu antoi tarkat määräykset puustellien rakennuksista. Tavallisesti kyseessä oli kuitenkin vanha asuttu tila ja rakennuksia korjailtiin ja uusittiin ajan kanssa. Uusia puustelleja rakennettaessa kruunulla oli mallipiirustuksia.
Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle vuonna 1809 lakkasi virkatalovelvollisuus. Talojen silloiset haltijat saivat asua niissä kuolemaansa saakka.
Puustelleja on ollut kaikkiaan noin 840.^[1] Suuri osa niistä on säilynyt meidän päiviimme saakka. Osa on valtion omistuksessa ja museoitu, osa on annettu vuokralle ja osa on myyty.